Sitten alkoikin pitkä siirtyminen kohti San Fransiscoa, leiriydyimme Nevadassa eräällä leirintä alueella, mihin saavuimme tapojemme mukaisesti keskiyön jälkeen. Haasteellisen loppumatkasta teki navigaattorin valitsema soratienpätkä, mikä oli selkeästikin tarkoitettu vähän isommille/ tehokkaammille autoille. Mutta pienestä ekstra lenkistä viis, sillä leirintä alueella meitä odotti suihkut, mitkä oli erittäin tervetulleet kolmen päivän pesemättömyyden jälkeen.
Tämän jälken edessämme oli lyhyt siirtyminen San Francicon lähellä olevaan luonnonpuistoon, mikä osoittautui jälleen erittäin kauniiksi paikaksi jälleen kerran. Puistossa oli myös oma pikku Viikinkikylä. Illaksi siirryimmekin Jeffin kaveripariskunnan hulppeaan kotiin yöksi.
Kun yö oli nukuttu ylellisen mukavasti oli aika kävästä katsomassa The San Fransisko päiväkseltään. Täytyy myöntää että erittäin kaunis kaupunkihan se on hassuine jyrkkine katuineen ja vanhoine taloineen.Myös tämä golden gate oli ihan näkemisen arvoinen rakennelma ja siitä näki näppärästi myös tuon pahamaineisen Alcatrasin. Emme kuitenkaan nuukuuksissamme ottanet opastettua kierrosta ko. paikkaan vaan tyydyimme ihailemaan sitä etäämmältä. Myös majapaikat oli hirvittävän kalliita, joten vierailimme San Fransicossa vain päiväkseltään.
Yötä myöten ajelimme sitten kohti Yosemiten kansallispuistoa ja nukuimme yön puiston ulkopuolela. Aamusta ajoimmekin puistoon missä maisemat olivat jälleen sanoinkuvaamattoman kauniita. Jylhiä vuoria, kauniine metsineen, missä puut alkoivat olemaan jo aikas kadehdittavan kokoisia. San Fransiskoa vaivannut kuivakausi oli tehnyt tehtävänsä ja puiston vesiputoukset oli kuivuneet ja jossainpäin näytti olevan myös metsäpalo.... Palot ei onneksi ulottuneet meidän leiripaikalle, joten saimme huolletta jatkaa turistin eloamme.
Yosemite jäi taakse ja oli aika lähteä sukuloimaan. Menimme tapaamaan Jeffin siskoa ja hänen miestään Fresnoon. Myös meidän uskollinen bad ass minivan kaipasi huoltoa koska ilmastointi oli päättänyt lopettaa toimintansa. Jeff ahersi auton kimpussa yö myöhälle asti, sillä aikaa minä ja Juho shoppailimme ja loimme savesta melko onnistuneita luomuksia.
Seuraavana päivänä matkamme jatkui ja saimme iloksemme Jeffin siskon Lauran matkakumppaniksemme ja suuntasimmekin ihastelemaan Seqoian kansallispuistoon, niitä kaikkein kookkaimpia puita. Mykistävien puiden jälkeen otettiinkin suunnaksi Las Vegasin. Mutta aivan sinneasti emme jaksaneet ajaa vaan leiriydyimme matkan varrella.
Seuraavana päivänä oli tarkoitus porhalta Las Vegasiin minne oli n.3h.n ajomatka. Leiripaikan jälkeen huomasimmekin, että liikenne oli poikki kyseillä tiellä joten jouduimme ottamaan 7h. Kestävn kiertotien. Tiet oli poikki yöllä satuneen mutavyöryn takia, onneksi emme itse jääneet mutavyöryn alle koska olimme leiriytyneet vähän aikaisemmin... Saavuimme Las Vegasiin myöhään perjantai iltana, sillä autoon ilmaantui jälleen mystisiä sähkövikoja ja jo kerran korjattu ilmastointi jouduttiin nyt lopullisesti hylkäämään. Varasimme kaksi yötä aikas ylihintaisesta Circus circus hotellista, mutta olimmepahan nyt kuitenkin Las Vegasissa. Pienessä tihkusateessa lähdimme sitten tutustumaan kaupungin yöhön ja sen casino tarjontaan. Voittoja ei paljoa kolikko- automaateista herunut ja pelien ideatkin olivat aika kehnoja, hedelmäpeleiin verrattuna. Toisena päivänä jatkoimme kaupunkikierrosta ja illasta piipahdimme myös vanhalla puolelle, missä kuuluisa kattoskriini loi leffamaista tunnelmaa oluen lipittelyyn. Tarkoituksemammehan oli mennä vihille Elviksen saattelemana, mutta luovuimme tästä ajatuksesta, koska olimme jo erittäin väsyneitä ja Elvis osoittautui myös aikas ylihintaiseksi ja liiankin korniksi(ainakin meidän mielestä).
Kahden päivän rilluttelun jälkeen lähdimmekin sitten, aavisuksen nuutuneina tutustumaan Hoover damin massiiviseen patoon ja Grand canyoniin.
Lentomme kohti Boliviaa lähti Kansas citystä ja matkalla sinne pysähdyimme vielä katselemaan erittäin kauniita maisemia. Maileja matkamittariin kertyi kiitettävät 8000 mailia joka taitettiin n. 20 päivässä. Olotila reissun jälkeen nuutunut, emmekä ikinä enää tee mitään näin massiivista matkaa autolla yhteen putkeen..
Tämän jälken edessämme oli lyhyt siirtyminen San Francicon lähellä olevaan luonnonpuistoon, mikä osoittautui jälleen erittäin kauniiksi paikaksi jälleen kerran. Puistossa oli myös oma pikku Viikinkikylä. Illaksi siirryimmekin Jeffin kaveripariskunnan hulppeaan kotiin yöksi.
 |
| Viikinkikylä |
Kun yö oli nukuttu ylellisen mukavasti oli aika kävästä katsomassa The San Fransisko päiväkseltään. Täytyy myöntää että erittäin kaunis kaupunkihan se on hassuine jyrkkine katuineen ja vanhoine taloineen.Myös tämä golden gate oli ihan näkemisen arvoinen rakennelma ja siitä näki näppärästi myös tuon pahamaineisen Alcatrasin. Emme kuitenkaan nuukuuksissamme ottanet opastettua kierrosta ko. paikkaan vaan tyydyimme ihailemaan sitä etäämmältä. Myös majapaikat oli hirvittävän kalliita, joten vierailimme San Fransicossa vain päiväkseltään.
 |
| Me ja Golden gate |
 |
| Golden gaten auttava puhelin |
 |
| Alcatas |
 |
| Auringon lasku San Fransiskossa |
Yötä myöten ajelimme sitten kohti Yosemiten kansallispuistoa ja nukuimme yön puiston ulkopuolela. Aamusta ajoimmekin puistoon missä maisemat olivat jälleen sanoinkuvaamattoman kauniita. Jylhiä vuoria, kauniine metsineen, missä puut alkoivat olemaan jo aikas kadehdittavan kokoisia. San Fransiskoa vaivannut kuivakausi oli tehnyt tehtävänsä ja puiston vesiputoukset oli kuivuneet ja jossainpäin näytti olevan myös metsäpalo.... Palot ei onneksi ulottuneet meidän leiripaikalle, joten saimme huolletta jatkaa turistin eloamme.
 |
 |
| Leiri elämää |
 |
| Kuvassa pitäisi näkyä Yosemiten kuuluisa vesiputous, mutta kuivuus oli pienentänyt putousta hieman. |
Yosemite jäi taakse ja oli aika lähteä sukuloimaan. Menimme tapaamaan Jeffin siskoa ja hänen miestään Fresnoon. Myös meidän uskollinen bad ass minivan kaipasi huoltoa koska ilmastointi oli päättänyt lopettaa toimintansa. Jeff ahersi auton kimpussa yö myöhälle asti, sillä aikaa minä ja Juho shoppailimme ja loimme savesta melko onnistuneita luomuksia.
Seuraavana päivänä matkamme jatkui ja saimme iloksemme Jeffin siskon Lauran matkakumppaniksemme ja suuntasimmekin ihastelemaan Seqoian kansallispuistoon, niitä kaikkein kookkaimpia puita. Mykistävien puiden jälkeen otettiinkin suunnaksi Las Vegasin. Mutta aivan sinneasti emme jaksaneet ajaa vaan leiriydyimme matkan varrella.
Seuraavana päivänä oli tarkoitus porhalta Las Vegasiin minne oli n.3h.n ajomatka. Leiripaikan jälkeen huomasimmekin, että liikenne oli poikki kyseillä tiellä joten jouduimme ottamaan 7h. Kestävn kiertotien. Tiet oli poikki yöllä satuneen mutavyöryn takia, onneksi emme itse jääneet mutavyöryn alle koska olimme leiriytyneet vähän aikaisemmin... Saavuimme Las Vegasiin myöhään perjantai iltana, sillä autoon ilmaantui jälleen mystisiä sähkövikoja ja jo kerran korjattu ilmastointi jouduttiin nyt lopullisesti hylkäämään. Varasimme kaksi yötä aikas ylihintaisesta Circus circus hotellista, mutta olimmepahan nyt kuitenkin Las Vegasissa. Pienessä tihkusateessa lähdimme sitten tutustumaan kaupungin yöhön ja sen casino tarjontaan. Voittoja ei paljoa kolikko- automaateista herunut ja pelien ideatkin olivat aika kehnoja, hedelmäpeleiin verrattuna. Toisena päivänä jatkoimme kaupunkikierrosta ja illasta piipahdimme myös vanhalla puolelle, missä kuuluisa kattoskriini loi leffamaista tunnelmaa oluen lipittelyyn. Tarkoituksemammehan oli mennä vihille Elviksen saattelemana, mutta luovuimme tästä ajatuksesta, koska olimme jo erittäin väsyneitä ja Elvis osoittautui myös aikas ylihintaiseksi ja liiankin korniksi(ainakin meidän mielestä).
Kahden päivän rilluttelun jälkeen lähdimmekin sitten, aavisuksen nuutuneina tutustumaan Hoover damin massiiviseen patoon ja Grand canyoniin.
 |
| Järven yläpuolella näkyy valkoinen alue missä on ennen ollut vesiraja. Kalifornialaiset ovat ostaneet padotun järven vettä muutanan litran viimevuosina. |
 |
| Road 66 |
 |
| Grand canyon |
Lentomme kohti Boliviaa lähti Kansas citystä ja matkalla sinne pysähdyimme vielä katselemaan erittäin kauniita maisemia. Maileja matkamittariin kertyi kiitettävät 8000 mailia joka taitettiin n. 20 päivässä. Olotila reissun jälkeen nuutunut, emmekä ikinä enää tee mitään näin massiivista matkaa autolla yhteen putkeen..
 |
| Kuvassa alkuperäis väestön kaiverruksia. |
