Filippiinit: San Fernando & Sagada

Saavuimme Filippiinien pääkaupunkiin Manilaan noin kello 22:00. Ylihinnoiteltu lentokenttätaxi vei meidät majapaikkaamme, joka sekin oli ylihinnoilteltu ja läpeensä homeessa.
Manila ei ollut meidän mieleen. Järjetön liikenne, kerjäläisiä joka puolella, saastetta ja likaa. Tunnelma oli hieman kuin Intialaisessa suurkaupungissa, vain hieman turvattomampi. Tilannetta ei myöskään helpottaneet rynnäkkökiväärein/haulikoilla varustautuneet vartijat.
Edellä mainituista syistä johtuen siirryimme bussilla San Fernandoon jo seuraavana päivänä.
San Fernando on kuuluisa surffipaikka, eteenkin aloittelijoiden keskuudessa. Suunnitelmana oli että Juho opettelisi siellä surffaamaan sillä välin kun Mervi olisi 10 päivän meditaatio kurssilla.
No. Taifuuni iski ja kolme ensimmäistä päivää meni sadetta pidätellessä. Tuulet olivat sen verran kovat, että kattopellimme otti lopputilin ja vesi satoi huoneeseen sisälle. Ämpäri alle ja ongelma korjattu. Katto korjattiin, saimme uuden huoneen, Mervi lähti meditoimaan.
Oli Juhon surffauksen opettelun aika. Kaksi päivää tosi toimissa ja sitten meri meni ihan tyyneksi ja ennuste lupasi sitä samaa viikon verran.
Piti ottaa suunnitelma B käyttöön ja siirtyä Filippiinien vuorille ja siellä Sagada nimiseen kylään. Mervi saapui Sagadaan viikkoa myöhemmin, kun oli ensin käynyt valaistumassa Vipassana meditaation myötä.

Maisemaa San fernandosta

Mustaa rantaa

Ihan ite paikattu katto ja katon harjalla kissa.

Taifuuni toi sadetta kolmeksi päiväksi.

Taifuunin jälkeen...

Sagadassa menikin sitten pari viikkoa. Ilmasto oli miellyttävän viileä. Guest house mainio ja viereisen kapakan omistava perhe osoittautui erittäin ystävällisiksi. Ei myöskään haitannut, että olimme ainoita asiakkaita ko. Guest housessa.
Kävimme luolaistoissa, vesiputoksilla, vaelluksilla, grillasimme, kokkasimme ja lauloimme karaokea paikallisten kanssa .

Katon pesua

Mahtavat maisemat matkalla Sagadaan

HULK

Sagadan koriskenttä

Paikalliset bussit: jeepneyt

"Upea" muistomerkki kaatuneille sotilaille

Marlboro country: nimi tulee kuvassa näkyvistä villihevosista

Blue hills

Maisemaa

Talot vuorattiin peltilevyllä. Tällä tavalla suojauduttiin tuulta ja sadetta vastaan.

Paikallinen kirkko

Seuraavana oli vuorossa luolasto retki. Se on se juttu Sagadassa mikä pitää tehdä.

välillä vettä oli rintaan asti

Tiukaksi meni

Tämä kivi ei ollut liukas

Ruumisarkkuja

Kivinen v***u.

I

II

Luola meditaatio on kova juttu

Pakolliset koirakuvat osa I

Ja II

Oppaamme Adam

 Luolaretki oli todella mielenkiintoinen ja fyysisesti haastava. Pääsimme myös  uimaan luolan sisällä olevassa lammessa. Seuraavana päivänä matkasimme  Bontoc nimiseen kylään.

Matkustimme Jeepneyn katolla. Kuvassa ystävykset Patrik ja Cyril.

Bontoc ja ruosteiset katot.

Osa 2

Luokkaretkeläiset

Paikallisessa museossa esiteltiin traditionaalisia asumuksia

Kävimme myös laittomassa peliluolassa. Ainoa peli oli puusta tehty ja hilpetyttä herätävä, mutta rahat se osasi viedä ihan yhtä hyvin kuin eurooppalaiset versiot.


Seuraavana päivänä lähdimme taas reippailemaan Echo Valley:in

Taustalla näkyy majatalomme.

Alkuperäinen uskonto on Animismi. Joten kuolleet haudattiin arkkuihin jotka nostettiin luoliin tai  luolien suulle.

Maanalaisen joen suuaukko.

Lauantaisin on markkinapäivä. Me haimme tuoreet eväät torilta ja lähdimme ystäviemme kanssa vesiputuokselle pick nick:ille.

Paikallinen Etola.

Täältä ostettiin kalat.

Ja possut + kanat täältä.

Cyril oli kokki ammatiltaan ja safkat mainioita. Vihannekset pestiin joessa.

Paikallinen poika hyppää. Vesiputuksen olla oli 10 metriä syvä allas.

Hengailua.

Löydä kuvasta kolme tyttöä.

Kalaa ja Giniä

Kaiken lomailun jälkeen oli hyvä mennä takaisin töihin. Tällä kertaa kokeilimme siipiämme elokuva alalla. Toki taustanäyttelijöinä näin alkuun, mutta menestys on taattu :)

Filmiryhmää

Meiden piti esittää back pack:ereitä jotka nousee bussista pois. Ei ollut liian vaativaa sopeutua kyseiseen rooliin.

Elokuvan päätähti Angelica Panganipan kuvassa keskellä.
Elokuvan nimi on: The thing called destiny.
http://en.m.wikipedia.org/wiki/Angelica_Panganiban

Lopuksi sekalaisia kuvia Sagadasta ja ympäristöstä

Paikallisen kapakan menu. Kiinni se oli vaikka toisin mainostivatkin.

Ilmeisesti sieltä olisi saanut myös Marlboroakin.

Cave rescue harjoituksissa.

Kukkia puussa.

Ihana romu osa I

ja osa II. Tämä auto oli myös jokapäiväisessä käytössä.

Bensis

Lentopallo treeneissä

Kanat meni kauppaan sadetta pakoon.

Reduce, Reuse, Recycle!

Aaltopelliä oli kaikkialla ja siitä tehtiin kaikki

Tölkkiperse kana resepti oli paikallisten mieleen, joten sitä tehtiin kahdesti

Iloinen iltaseurue majatalomme kapakissa.

Tästä eväät mukaan. Kahvi 5 pesoa (10 centtiä)

Sagada oli loistava paikka, mutta muuttumassa kovaa vauhtia turismista johtuen. Toivottavasti paikka kykenee pitämään nykyisen charminsa tulevaisuudessakin.
Oli aika taas  jatkaa matkaa. Bussilla Baguio:n, sieltä yöbussilla Manilaan ja lentokentälle taxilla. Lentokentällä puuduttava 8 tunnin venailu ja lento Cebu:lle. Seuraava iltana saavuimme kohteeseemme, joka oli Moalboal.

Lentokentällä 8 tunnin odotus.