tiistai 23. syyskuuta 2014

Japan

Meillä oli yhteensä kaksi viikkoa aikaa tutustua Japaniin. Olimme hankkineet etukäteen Japan Railwayn passin, mitkä oli voimassa viikon. Muitakin vaihtoehtoja oli mm. kahden- ja kolmen viikon passi, sekä passi joka toiselle päivälle Japanin east railwaylle. Viikon passi maksoi vähän yli kaksisataa kaksi viikkoa hieman yli kolmesataa ja jne.
Olimme ajatelleet että viikon passi olisi sopiva meille, koska aluksi halusimme oleskella Tokiossa ja lopuksi Kyotossa. Tietenkään asiat eivät menneet suunnitelmien mukaisesti, mutta kaikkialle minne haluttiin niin päästiin. Railway passi tulikin kovaan käyttöön, suhatessamme ympäri Japania ja sillä säästimme matkakustannuksissa hirveän paljon rahaa.
Tokion jälkeen suuntasimme bussilla Japanin alpeille paikkaan nimeltä Takayama. Ilma oli viileää hengittään ja meininki hyvä. Kävimme paikallisessa luonnonpuistossa, tutuistuimme temppeleihin ja piipahdimme sake tehtaalla, perinteistä turistikierrosta seuraillen.
Pari päivää meni Takayamassa sieltä siirryime Kanazawaan, jossa vietimme yhden yön. Kanazawassa kävimme tutustumassa paikalliseen linnaan ja sen kauniiseen puutarhaan. Seuraavana päivänä aktivoimme Railway passimme ja siitä alkoi armoton suhaaminen. Teimme päiväretken Hiroshimaan, missä kävimme atomipommi museossa ja rauhan puistossa. Illalla saavuimme Matsuyamaan, missä yövyimme Ryokanissa, perinteisessä japanilaisessa majoituksessa.






Tämän rakennuksen päällä pamahti kuuluisa pommi










Seuraavana päivänä kävimme tutustumassa paikalliseen linnaan, temppeliin, puutarhoihin ja päivän päätti kylpeminen onsein kylpyässä. Emme olleet huomanneet että tuleva viikonloppu oli 3 päivän mittainen ja täten hotellin löytäminen oli miltein mahdotonta. Halusimme mennä Kyotoon, mutta kaikki paikat olivat tupaten täynnä. Pari vapaata huonetta oli, mutta niihen hinnat lähti 250 eurosta ylöspäin.
 Löysimme lopulta huoneen läheisestä kaupungista Narasta ja tämä hotelli olikin ihka aito Japanilainen love hotelli. Kolme päivää suhasimme Naran ja Kyoton väliä junapassillamme ja tutuistuimme kumpaankin kaupunkiin. Nähtävyyksinä jälleen temppeleitä, linna, museoita ja puutarhoja. Naran erikoisuutena oli peurat, mitkä oli pyhiä eläimiä sielä.

Peura halusi lisää keksejä




Kun Japanissa oltiin niin halusimme myös päästä katsomaan sumopainia.
Meillä kävi hyvä tuuri koska, viikon kestäviä turnauksia järjestetään vain viisi kertaa vuodessa ja juuri seuraavaksi oli turnajaiset alkamassa Tokiossa. Olimme hommanneet netin kautta liput paikalle, joten hyppäsimme junaan ja menimme takaisin Tokioon. Matkaa Tokioon Kyotosta on noin 370 km, mutta luotijunalla matkan taittaa kahdessa tunnissa, kätevää.
Tokiossa majoituimme jo tutuksi tulleessa Smile guesthousessa, koska se sijaitsee ihan sumopaini areenan vieressä ja on hinnaltaan edullinen. Kisa päivä alkaa kahdeksalta aamulla ja jatkuu ilta kuuteen asti. Aamusta painii nuoremmat ja aloittelijat, kahden jälkeen alkaa ammattilaiset painimaan. Kisa etenee verkkaisesti sillä perinteitä kunnioittaen ennen jokaista ottelua pitää suorittaa tietyt rituaalit.
 Painiminen itsessää kestää 5- 20 sekunttia ja kun ammattilaiset astuu kehiin myös rituaalien määrä kasvaa, mutta valitettavasti painiaika pysyy samana. Joten kisa oli lopulta aikas pitkäveteistä katseltavaa, mutta silti ihan näkemisen arvoista.




Tokiosta suuntasimme viimeiseen kohteeseen Osakaan, mistä lentomme lähti seuraavana päivänä. Valitettavasti paikallinen metro oli suljettu onnettomuuden vuoksi, joten päätimme reippaina matkaajina taittaa jalan neljän kilometrin matkan kapselihotellille. Hikihän siinä tuli ja valitettavasti hotelliinkaan ei päässyt sisään kirjautumaan etuajassa, tai käymään suihkussa, mutta rinkat saatiin jättää säilytykseen.
Japanin hotelleissa on yleistä, että sisään kirjautuminen onnistuu klo 15:00 jälkeen. Uloskirjaantuminen on klo10:00, joten huoneet keretään siivoamaan ainakin hyvin ennen seuraavia asiakkaita. Osakassa pyörimme ainoastaan hotellimme ympäristössä, mikä oli todella värikästä seutua. Alue oli toiminut aikoinaan Amerikkalaisten tuotteiden kauppa paikkana ja onnistumme bongaamaan myös vapaudenpatsaan. Yö kapselihotellissa oli erittäin onnistunut kokemus, kaikki toimi erinomaisesti japanilaiseen tyyliin sopien. Seuraavana iltana suuntasimme kohti Kansain saarilentokenttää ja matkasimme Filippiineille.





3-D koristelua maidolla

Totoro ja Kissabussi jäi saamatta

Metron lippuautomaatti oli kätevä





Päiväkodin väki ulkoilemassa


sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Tokio


Saavuimme Japanissa Naritan lentokentälle, joka sijaitsee 66 km päässä Tokiosta. Kentältä saa helposti junan tai bussin keskustaan. Me valitsimme junan joka kuljetti meidät Tokyo stationille. Majapaikkamme sijaitsi Asakusan alueella jonne pääsi kätevästi metrolla.
Asakusa on rauhallinen kaupunginosa (Tokion normeihin suhtautettuna) jossa pystyy myös näkemään perinteistä kaupunki elämää. Me olimme valinneet kohteen lähinnä edullisen majoituksen takia, mutta myös suht hyvän sijainnin vuoksi. Majoitumme Asakusa Smile nimisessä majatalossa neljän hengen huoneessa ja maksoimme noin 18 € / henkilö yöstä. Majatalo ei ollut varsin hieno, mutta edullinen verrattuna muihin paikkoihin.
Seuraavat kolme päivää kiertelimme ympäri Tokiota ja tutuistuimme paikallisiin nähtävyyksiin, vierailimme pelihalleissa, söimme  japanilaisittain, eksyimme Shinjukun asemalla ja kävelimme jalkamme kipeiksi. Hienoa.

Muutamia mainitsemisen arvoisia seikkoja:
Tokion metro on valtava laaja sittä oppii kuitenkin käyttämään nopeasti sillä se on selkeä. Tämän lisäksi metro nopea ja vieläpä halvempi kuin esim. Tampereen paikallisbussit. Kadut ovat yllättävän ruuhkattomia. Lieneekö siihenkin syynä metro, verotus, parkkitilan puute vai mikä, sitä emme saaneet selville.
Hintataso on hieman alle Suomen. Automaatteja on kaikkialla ja niistä saa melkein kaikkea. Lämpötila ainakin tällä hetkellä ihan kuin lämpimänä kesäpäivänä Suomessa. Ramen (Nuudelipaikkoja/ravintoloita) on vähintään sadan metrin välein. Maukkaan aterian saa noin 6-8 eurolla. Jengi vetää röökiä, paljon. Katumuoti on laajankirjavaa. Kadut ja kaupat ovat koristeltu varsin näyttävästi ja ne tarjoavat tuotteita laidasta laitaan.

Perinteisten reppureissumaitten jälkeen Japani tuntuu todella erilaiselta. Kaikki ylipäätänsä toimii, meitä ei yritetä huijata joka kulmauksessa, ilma on raikasta hengittää, ruuhkat ovat olemattomia, mutta kieli on edelleen yhtä vieras kuin ennenkin. Turisteja katsoessaan huomaa myös sen seikan että rastapäät ja hipinretaleet eivät tule tänne, vaan normaalit ihmiset (hintataso). Näin alkumetrien jälkeen voi sanoa että erittäin kiinnostava ja monipuolinen maa, mutta meidän budjettiimme liian kallis pidempään oleskeluun. Yritämmekin nyt kiertää aktiivisesti pariviikkoa ja nähdä niin paljon kuin mahdollista. Riippumatossa voi sitten löhöillä myöhemmin.

Tästä kaupasta sai ostaa oman idolinsa onnenamuletin/käsinauhan tms.


Sensö-Ji I
S-J osa III

S-J osa II




Riksamiehet vetivät riksojaan. Tästä johtuen liikakilot eivät heitä vaivanneet.
Me emme kehdanneet mennä kyytiin.

Karpit

Karpit osa II

Bussia odottelemassa Takayamaan

Ohjeistukset olivat hyvintehdyt, silppelit ja koristeltu pingviineillä

Shinjuku

Odottelua...


Ramenia odottelemassa. Tässäkin ravintolassa ruokalippu ostettiin eteisessä olevasta
automaatista. Ruokalippu ojennettiin tarjoilija-kokille ja hetkenpäästä päästiin syömään.

Akihabara on jokaisen peli-intoilijan mekka.

Neon valot loistivat kirkkaasti ja kaikkialla.

Jaoimme huoneen nuoren Saksalaisen kanssa, joka oli tullut
Japaniin vuoden mittaiselle work and travel holiday:lle. Hän oli
innokas pelimies ja manga harrastaja.

Pelihallit olivat monipuolisia ja valtavan kokoisia.


Merviltä jäi rahat voittamatta. Olisi helpoittanut jos olisimme osanneet käyttää pelikonetta.

Automaatteja oli kaikkialla ja niistä sai ihan oikeasti melkein kaikkea.






Onnellinen jäätelöhetki


Kauppa oli koristeltu kuin karkki. 


....ja lopuksi vielä metrokartta.