Kathmandu osa 2.

Kathmandussa vietimme juhannuksen. Oli ainakin erilainen juhannus. Meidän piti olla Nepalissa vielä viikko lisää, mutta rupesi jo hiemen tökkimään, joten siirsimme lentomme aikaisemaksi. 

Kathmandussa niinkuin koko Nepalissa on sähkö saatavilla suhteessa 2/2. Tarkoittaen sitä, että kaksi tuntia on sähköä ja sitten kaksi tuntia ei ole sähköä. Tähän kun laitetaan sähkökatkot päälle niin ei ole ihme että ruokamyrkytykset ovat yleisiä. Saimme molemmat kunnon pöpöt ja niitä parannellessa meni pari viikkoa. No paino ainakin putosi mukavasti.

Bodnath. World heritage site. Jätkät maalaus hommissa.

Kupeissa oli vettä uhrilahjana buddhalle.

Monkey temple ja Mervi

Kaupunki arkkitehtuuria kauneimillaan.

Pääkaupungin tiet oli kurjassa kunnossa.

Mervikin sai leiman otsaansa.

???

Kivaa oli Nepalissa, mutta nyt oli jo aika jatkaa matkaa. Seuraavaksi vuorossa Bangkok.

Pokhara

Vaelluksen jälkeen saavuimme takaisin Pokharaan. Tarkoituksena oli levähtää hetki ja syödä hyvin. Melkein kaksi viikkoa siinä kuitenkin meni ennen kuin saimme jatkettua matkaa kohti Kathmandua.
Pokhara on turisteille kaikkein mukavin paikka hengata Nepalissa. Ravintolat ovet halpoja, majoituksen saa järjettettyä jopa alle 4 € / päivä ja tekemistä sekä aktiviteetteja on hurjasti tarjolla.
Monsuunien alkaessa päivälämpötilat nousevat korkeiksi ja suhteellinen ilmankosteus on musertava. Me koimme monsuunit ja voimme suositella että menkää jonakin muuna aikana. Toisaalta hinnat olivat erittäin miellyttävät juuri ko. syystä.

Monsuunisateiden tuomat etanat olivat isoja.

Kun satoi, niin sitten sitä todella tuli. Vettä kadulla noin 30 cm

Työturvallisuus huipussaan.

Taistelevat ankat. Oli hauska päivä SUP parissa.

Pokhara city

World peace stupa

...ja näitä piisasi....

....ja näitä...

Sukellusveneet

Lehmiä tiellä ja vesipuhveleita, no vedessä ja rannalla.

Varjoliito on todella kova juttu Pokharassa. Kiireisenä päivänä
Lentoja voi olla jopa 400 päivässä.

Annapurna circuit trek (Ilman opasta)

Annapurna circuit ilman opasta.

Nepalissa kuuluu mennä vaeltamaan vuorille. Saavuimme Karthmandusta Pokharaan missä rupesimme selvittämään eri vaihtoehtoja tulevalle reissullemme. Monenlaisia matkanjärjestäjiä löytyi helposti, mutta kaikille oli yhteläistä hinnoittelu. Olisimme päässeet noin viikonkestävälle reippailulle oppaan kera halvimmillaan 50 € per päivä, mutta tämä reissu olisikin ollut ihan lähimaastossa. Meinasimme jo bookata ko. matkan kun satuimme törmäämään reippaaseen pariskuntaan, joka oli tehnyt Annapurna circuitin ilman
opasta, siis täysin omatoimisesti ja vieläpä teltalla. Ystävällisesti nämä kanssamatkaajat kertoivat meille seikkakohtaisesti omasta retkestään ja päätimme sitten tehdä saman tempun itse.
Ensimmäisenä oli vuorossa lupien hankinta. Annapurna circuit:ille mentäessä jokainen tarvitsee kaksi eri lupaa. Nämä luvat ovat Tims ja Acap. Tims lupia on kahdenlaisia: independent ja group (with quide).
Me tarvitsimme ensimmäisen, koska olimme matkassa ilman opasta. Tims
(Trekkers management information system) tarkoituksena on helpottaa hallituksen mahdollisuuksia löytää hukkaan mennyt vaeltaja vuoristossa. Hyvä idea, mutta oikeasti sen tarkoituksena on kerätä rahaa hallitukselle.
Toinen lupa on Acap, Annapurna conservation area permit, on luonnonpuiston pääsymaksu. Yhteensä hintaa näille luville tulee noin
35 €. Molemmat luvat saa helposti hommattua, joko paikallisesta virastosta (Kathmandussa ja Pokharassa) tai sitten matkatoimistoista, joita on joka puolella. Luonnollisesti matkatoimisto ottaa oman siivunsa palvelusta.

 Tarvittavat dokumentit matkaa varten.

Tuleva vaellusreitti

Virastosta sai muutaman kartan jonka avulla matkaa pystyi suunnitteleman. Korkeusero kartta

Meidän reitti paperikartalla

Näitä karttoja saa helposti. Hinta pari euroa.

Paikallisbussilla siirryimme Besisaharin. Matka kesti kun paikalinen neiti halusi ottaa

mukaansa ruokapyodan ja kuusi tuolia.

Seuraavaksi vuorossa oli varusteiden hankinta. Varustekauppoja on Pokharassa ja Kathmandun turistialueilla 20 metrin välein. Pääsääntöisesti nämä kaupat myyvät kiinassa tehtyjä kopioita mm. North Face, Marmoth yms. Kopiot ovat yllättävän hyvä laatuisia ja luonnollisesti todella edullisia. Koska vuoristossa on kylmä ostimme tarvittavat varusteet matkallemme, joita luonnollisesti emme olleet ottaneet mukaan tälle reissulle Suomesta.

Rahaa meni noin 50 € per henkilö varusteisiin. Emme tarvinneet makuupusseja, telttaa tai ruuanlaittovälineitä, koska tuleva vaelluksemme tuli olemaan ns. Tea house trek. Tea house trek tarkoitetaan sellaista reissua että kaikki ruokailut ja yöpymiset tapahtuvat kylissä sijaitsevissa hosteillessa ja tea house:issa. Ostimme myös hyvän kartan ja paikallisen liittymän puhelimeen (hinta 1 €).

Viimeiseksi bookkasimme majapaikkamme kautta bussiliput Besisahar:iin seuraavaksi päiväksi ja jätimme  turhat varusteet majapaikkamme säilytyshuoneesen reissumme ajaksi. Seuraavana päivänä oli lähdön aika.

Rahaa oli tähän mennessä kulunut noin 85 € per henkilö, mutta suurin osa rahasta oli mennyt trekkaus varusteisiin, jotka olisi myös voinut tuoda Suomesta.

Matkareitti:

1. päivä. Besisahar - Ngadi. 820 m - 890 m. 13 km. Helppo aloitus, tasaista tietä. Pilvinen päivä.

Hamppupellossa istuskelua

Paikallisia koristeltuja rekkoja

Riippusiltoja oli monenlaisia ja kuntoisia

Ensimmainen majapaikka

Penggenviljelmia

Kinalaisten patotyomaa

2. päivä. Ngadi - Jagat. 890 m - 1300 m. 12 km ( 25 km ). Lopussa tiukka serpentiini tie nousu. Pilvinen päivä. Ennen Jagat:ia piti olla olla polku joen rannalla, mutta ei ollut (kartat ei aina pitäneet paikkaansa) joten mentiin tietä pitkin. Reitin varrella suuri patotyömaa.

Kylan portti

Maisemaa

Vihreyttä

Nailla oikeesti tehtin toita

Banbumetsassa.

3. päivä. Jagat - Dharabani. 1300 m - 1900 m. 15 km (40 km). Mentiin old trekking trai:lia pitkin. Jagatin jälkeen pieni nousu. Chansem jälkeen jyrkkää nousua ja laskua pitkä pätkä.

Paikalliset poseeraa

Lehmat karsinassa

4. päivä. Dharbani - Chame. 1900 m - 2670 m. 16 km (56 km). Aurinkoinen päivä. Havupuu maisemaa. Maissipellot vaihtuivat viljapelloiksi ja omenapuiksi. Tasaista nousua kokopäivä. Lumihuippuiset vuoret tulivat näkösälle.

Mervi reippaana

Rukousmyllyja oli joka kylassa

Havupuu maisemaa

ja vesiputouksia

Joki ja tie yhtyivat

Taikametsamaista maisemaa

5. päivä. Chame - Upper Pisang. 2670 m - 3300 m. 14,5 km (70,5 km).

Aurinkoista, reipasta etenemistä. Pieniä vuoristotaudin oireita. Emme tehneet "turhia" sivureittejä.

Ruokatauko

Matkalla

Peltoja

Mukava guest house ja pyykkayshetki

Paikallinen turnaus: Poliisit vastaan armeija

..

...

6. päivä. Upper Pisang - Braga. 3300 m - 3439 m. 17,5 km (88 km). Mentiin Ngawal:in kautta joka sijaitsi korkeudessa 3657m. Nousu ko.korkeuteen kesti noin tunnin ja oli rankin nousu tähän mennessä. Aurinkoinen sää.

Tie oli louhittu kallioon

Koivujahan ne

Lumihuippuiset vuoret

Metsamansikoita

Huilitauko ilman rinkkoja

Maisemaa

...

...

7. päivä. Bhraga- Manang. 3439 m - 3540 m. 2 km ( 90 km).

Lepopäivä ja ilmanalaan totuttelu päivä. Kävimme Manang:issa leffassa. Se in se juttu siellä.

Peltotoissa

Annapurna II. Kuvassa myos kasvot vuoren rintessa

Kylan kujia

Puusta tehtin kaiki mita kivesta ei voinut tehda

Jyrkkia peltoja

Fresh bakery

Maisemaa

Add caption

Mervi nyrkipyykila osa 1

ja osa 2

Sopivia elokuvia trekkaajille

Herkulinen lounas syntyi chapatista, tonnikalasta ja yhdesta sipulista.

 

8. päivä. Manang - Yak Kharka. 3540 m - 4050 m. 9 km ( 99 km + 2 km ).

Plus käynti Ledarissa 4200 m eli matkaa tuli tälle päivälle yht 11 km. Tultiin siis alemmas nukkumaan. Juho otti altitude sicness tabletin. Ruoka ei enään oikein maistunut.

Maisemaa

Solar power

Sillat huojuivat mutta kestivat

Krikettia paikallisten pojitten kanssa

Yak

Rukosliput liuhuvat

Hevosella paasee

9. Päivä. Yak Kharka - Thorung Phedi. 4050 m - 4450 m. 6 km ( 105 km ). Pääkipu iski ja ruokahalu lähti.

10. päivä. Thorung Phedi - Solang Pass ( Thorung pass ) - Muktinat.4450 m - 5416 m - 3760 m. 14 km. (119 km). Aikainen herätys 04:00 aamulla. Rankka nousu alkuun. Vuoristotauti iski ylhäällä, mutta kuvissa jaksoimme vielä hymyillä. Matkalla alas Juho oksensi kaiken ulos, mutta ei ollut muuta vaihtientoa kun  jatkaa noin 1600 m alaspäin se onnistui 4 tunnissa. Todella rankka päivä. Muktinatissa kaikki oli jo hyvin.

Solang pass

Huipulla

Tuuletus. Vihdoinkin.

Poseeraus

Me, Henne ja Jeff. Tällä porukalla huippu valloitettiin. Hieno fiilis

Matkalla alas

11. päivä. Mutinat 3760 m - Jomson 2720 m. 19 km ( 138 km ). Menimme side routea pitkin ja hukkaan ihan huolella. 4 tuntia etsimme ja sitten löytyi oikea reitti. Matkaan meni yht 9 tuntia. Koko päivä rankkaa nousua ja laskua. Ei enään naurattanut. Tarkoituksen oli vuokrata polkupyörät Mutinat:ista ja pyöräillä alas vuorilta, mutta vuokrapyörissä oli kiskuri hinnat joten kävelimme.

12. päivä. Jomson - Tukuce. 2720 m. 12 km ( 150 km ). Taas mentiin parikertaa harhaan, mistä tuli 2 h lisää patikointia. Kartta ei ihan oitänyt paikkaansa ja reittimerkkejä oli vaikea löytää. Nyt sai riittää patikointi.

13. päivä. Aamulla nappasimme paikallisbussin Beniin. Bussimatkailu Nepelin vuoristossa on hirveää. Benistä otimme taxin Pokharaan.

Ruokatauko bussimatkala

7 tuntia bussissa. Jalkatilaa ei olout tarpeeksi edes meidän mittaisille.

Kuumottava bussimatkan keskeytyi siltatyömaan takia. Keskellä tietä oli iso kasa soraa. Kaikki ulos bussista ja busdin apupoika lapionvarteen soraa levittämään. Sitten bussilla läoi ja matka jatkui.

Jalkeen kuva Pokharasta

Perilla odotti sauna

Rahaa vuorilla meni yhteensä kahdelta henkilöltä 412 € kytineen, eli päivä budjetti 16 € / hlö. Halvemmallakin olisi päässyt ,mutta vaikka majoitus oli yleensä ilmainen niin ruoka oli kallista.
150 km + nousut ja laskut. Mukava matka, mutta mietime kahdesti ennen kuin lahdemme uudestaan noin korkealle.