Machu Pichu, Arequipa

Perun turnee aloitettiin Puno nimisestä kaupungista. Puno sijaitsee myös Titicaca järven rannalla, mutta kaupunki eroaa suuresti Copacapanasta, olemalla vain jotenkin organisoidumpi. Vietimme Punossa vain yhden yön ja paikka oli ihan kiva, muttei mitenkään ihmeellinen, joten seuraavana aamuna otimmekin suunnaksi Cuscon ja tavoitteena päästä vierailemaan Machu Pichulle. Vatsatauti vaan pääsi yllättämään jälleen, joten vietimme Cuscossa muutaman ekstrapäivän. Olemme koko etelä Amerikan turneen kärsineet enemmän, tai vähemmän jostain vatsavaivasta. Jotenkin olimme jo tuudittautuneet siihen aatokseen, ettei mikään pöpö vaikuta meihin enää Intian ja Nepalin jälkeen..

Sitten alkoi suuri seikkailu kohti Inkojen kauan unholassa ollutta kaupunkia Machu Pichua kohden. Päätimme ottaa pakettimatkan, mikä alkoi alamäkipyöräilyllä. Lasketeltiin 3900m aina 2300m asti ja matkaa kertyi 47 km. Oli muuten hemmetin hauskaa touhua.

Serpeentiinitietä oli hauskaa viilettää alas polkupyörällä. Kuten kuvasta huomaa turvavarusteet oli kunnossa, mutta pyörien kunnossa oli toivomisen varaa. 

Matkaseurueemme oli jälleen hyvin kansainvälinen, mutta enemmistö oli Saksalaisia välivuotta pitäviä nuoria. Mutta oli joukossa myöskin Chileläinen ja Perulainen meriduunari. He olivat töissä luksusristeilijöillä tarjoilijoina ja olivat kiertäneet maailmaa ihan huolella aina Pääsiäissaarilta Helsinskiin saakka. Oli mielenkiintoista kuulla miten heillä työkuviot menivät.

Seuraava päivä kului haikkailun merkeissä, matkaa emme tiedä mutta kahdeksan tuntia siihen kului. Korkeutta oli enää 1500m ja ilma oli mukavan kuuman kosteaa. Matkalle oli järjestetty myös paikallisrasti, missä pääsimme käärmeviina paukkujen jälkeen myös tanssaamaan paikallisiin asuihin sonnustautuneina. Pitkän matkan jälkeen olikin sitten ihana pulahtaa kuumaanlähteeseen, rentouttamaan koville joutunutta kroppaa. Loppuilta /yö kuluikin mukavasti matkaseurueen kanssa piskosouria nautiskellen.

Meille ei selvinny mikä tämä otus oli.

Inka trail

Kolmas päivä starttasi käyntiin nihkeästi. Muutama oli saanut vatsataudin ja osaa väsytti muuten vain. Juho oli ostanut lisäjännitystä päivälle ja lähti katselemaan maisemia Zipline:sta. Minä puolestani kuuluin urheilullisempaan ryhmään ja kävelin sillä välin lounaspaikkaan. Tosin saimme kyydin ohiajavalta autolta, joten kolmen tunnin kävely muutti kolmeksikymmeneksi minuuttiksi.  Lounaan jälkeen lähdettiinkin seuraamaan radanvartta ja kolmen tunnin kävelyn jälkeen saavuttiin Aqua Caliantten missä nukuimme viimeisen yön.

Seuraavana aamuna heräsimme neljätä ja kiipesimme Machu Pichulle. Paikka oli upea, mutta yllättävän pieni loppujen lopuksi. Päivän päätti 7 tunnin bussimatka takaisin  Cuscoon. Hyvä reissu suosittelemme.

Taukopaikalla.

Joki ylitettiin tälläisellä häkkyrällä.

Autotietä ei Machu Pichulle mene, junalla pääsee, mutta se on kallis. Me käveltiin.

Lähdimme kiipeämään Machu Pichulle aamu viideltä ollaksemme ensimmäisten joukossa paikalla ja välttääksemme päivän porottavaa kuumuutta.

Nousu kesti tunnin. Bussilla olisi päässyt nopeammin, mutta hinta oli suolainen.

Meillä kävi hyvä tuuri kelien suhteen. Aamulla oli sumuista, mutta kun pääsimme perille
niin pilvet kaikkonivat.

Alueella on paljon pieniä maanjäristyksiä, tästä syystä seinät olivat rakennettu tukeviksi.

Tarkkaa työtä.

Cuscosta siirryimme Arequipaan, missä palasimme koulun penkille espanjan kielen merkeissä. Kaupunki oli itsessään oikein miellyttävä paikka oleskella pari viikkoa opintojen merkeissä.

Plaza de Armas

Arequipan kirkko ja joulukuusi. Pimeän tultua kuusi välkkyi kaikissa sateekaaren väreissä ja soitti joululauluja.

Espanjan opiskelu tapahtui miellyttävässä ympäristössä. Kuvassa etualalla olevaa kilpikonnaa piti vain vähän varoa sillä se puri.

Arequipan jalkapallojoukkue voitti Perun mestaruuden 30 vuoden jälkee. Torilla tavattiin.

Opiskelun jälkeen oli hyvä lähteä reippailemaan. Suuntasimmekin Colca Canyon:iin vaeltamaan 4 päiväksi. Colca Canyon on isompi paikka kun Grand Canyon USA:ssa ja sellainen paikka missä kuuluu käydä jos on mahdollisuus. Paikka oli tuskallisen kuuma, kuiva ja käytännössä kokoajan nousua tai laskua. Lähdimme myös matkaa todella huonon kartan kanssa, missä oli vanhentunutta ja ihan väärää tietoa. Saimmekin nukkua jouluyömme puun alla kun kylässä ei ollutkaa majataloa ja polku seuraavaan kylään oli poikki maanvyöryn seuraksenä. No, aamulla onnistuimme puhumaan paikallisen lammaspaimenen valmistamaan meille riisiä ja kalaa. Oli hyvää. Opimme että kannattaa varautua yllätyksiä varalle paremmin.

Colca Canyon

Mervi reippaana.

Karttamme mukaan Furessa ja Llaticassa piti olla majoitusta. Furen kylä olikin hylätty täysin 6 kuukautta aiemmin. Siellä asui enään yksi koira. Llaticassa oli taloja, mutta ei majataloa tai pientä kauppaa ja tie oli poikki.

Elikolle oli käynyt köpelösti.

Laakson pohjalla oli joki ja joen äärellä keidas. Tokkiinsa korkeuseroa oli 1300 metriä ja kävely oli ainoa vaihtoehto. Onneksemme viimeisenä päivänä, jolloin lähdimme pois oli pilvistä.

Kuivaa oli jopa kaktuksetkin kärsivät.

Vuoristosta siirryimmekin sitten Limaan yhdeksi yöksi ennen kuin jatkoimme matkaa kohti Huanchaco nimistä rantakohdetta.