Kathmandu

Kaksi päivää Kathmandua piisasi meille ihan hyvin. Jos mahdollista tämä Nepalin pääkaupunki on vielä kaoottisempi kuin Delhi. Lämpötila ei ole yhtä korkea kuin Delhissä, mutta ruuhkat ja ilman laatu ovat omaa luokkaansa. Siirrymme huomenna kohti Pokharaa ja rauhallisempia seutuja. Tarkoituksena olisi luonnollisesti vaeltaa Himalajan vuoristossa.

Kadut olivat suunniteltu polkupyörille ei autoille ja mopoille. Tähän kun laittaa vielä vihannestorin keskelle, niin aika hyvät edellytykset saa kunnon ruuhkaan.

Monet käyttävät hengityssuojainta. Ilma on todella huonolaatuista hengittää.

Budhalais temppeli.

Stupa noin 1600-luvulta. Rukousviirit lepattavat tuulessa.

Durpan square. Sisäänpääsy olisi maksanut noin 8 € per henkilö, siis turisteita. Tuntuisi aika oudolta euroopassa maksaa siitä, että menee paikalliselle torille.

Thamelin kaupungin osassa suurin osa reppureissajista majoittuu. Vaihtoehto B on Freak street Durpan Squaren lähellä. Menemme sinne majoittumaan kun lähdemme maasta pois.

Shimla & Delhi

Manalin jälkeen suuntasimme kohti etelään ja Shimla nimistä kaupunkia. Matka bussilla kesti kymmenen tuntia ja oli juuri niin mukava kuin bussimatka vuoristossa voi olla.
Shimla osoittautui hyvin turistien valtasmaksi kaupungiksi ja päätimme jatkaa matkaa jo seuraavana päivänä. Tarkoituksenamme oli jatkaa matkaa Shimlasta "leikki junalla" joka siis on tavallisen junan miniatyyri versio, mutta emme saaneet kuin seisomapaikat kuuden tunnin junamatkalle, joten hyppäsimme taxiin ja seuravassa kaupungissa kunnon junaan. Saavuimme vielä samanan päivän lopulla New Delhin rautatieasemalle ja siitä siirryimme paikalliselle Khao San Road:ille.
Seuraavat pari päivää järjestelimme asioita mm. Ostimme lentoliput Nepaliin, lähetimme paketin kotiin ja tapasimme sattumalta vanhoja tuttuja reissun varrelta    ( Dean Englannista ja Raj Nepalista).
Maanantaina oli vuorossa vierailu Taj Mahal:issa, joka sijaitsee Agrassa, ja tiistaina olikin aika lentää kohti Kathmandua.
Alkuperäinen suunnitelma oli jatkaa Agrasta matkaa maitse Varanasiin ja sieltä aina Nepaliin asti. Emme kuitenkan olleet tajunneet varata lippuja junaan kolmea viikkoa aikaisemmin ja kaikki paikat oli varattuja johtuen Intialaisten kesälomista ja vaalien jälki mainingeista.
Viisumimme olisi vielä mahdollistanut kuukauden oleskelun Intiassa, mutta lentämällä Nepaliin nyt varmistimme sen että ehdimme sinne ennen kunnon sadekauden alkua.
Saastetta, roskia, likaa, kuumuutta, väentungosta sekä infernaalista säätämistä, näistä huolimatta tämä outo maa löysi tiensä meidän sydämmiimme. Intiaan pitää päästä uudestaan.

Taj Mahal

Taj Mahalin ympärillä oli useita upeita moskeijoita ja hieno puutarha. Liput maksoivat Intialaisilta 20 rupiaa ja turisteilta 750 rupiaa. Kaupan päälle sai puolen litran vesipullon.

Rengas puhkesi matkalla ja kuskiltamme kesti tunti hommata uusi sisärengas. 

Lämpötila oli 39 C° joten tuli kuuma. Matkasimme nopeinta reittiä eli high way:tä pitkin. Erikoista siinä oli se että tie oli/on yhden henkilön omistama.

Katukuvaa Delhin backpacker chettosta.

Chetto kuva no. 2.

Manali

Manali on reppureissaajien leikkikenttä mainoksessa sanottiin. Tottahan se on, kaikkea voi tehdä mm. vaeltaa, maastopyöräillä, laskea koskea kumiveneellä tai riippuliitää. Mahdollisuuksia on monia, mutta tähän mennessä me olemme ehtineet kokeilla vasta vaeltamista ja maastopyöräilyä.
Kaksi päivää sitten vuokrasimme pyörät ja lähdimme kohti Solang Pass nimistä paikkaa, jossa voi tehdä kaikkea aiemmin mainitsenaani, sekä myöskin lasketella talvisin. Mainio markkinamies vuokrasi meille pyörät ja osotti oikean suunnan mihin mennä, mutta unohti mainita että reitti on huonokuntoista hiekkatietä ja pelkkää tasausta nousua. Tunnin polkemisen jälkeen olimme edenneet vasta noin 6 kilometriä vaihdeongelmien, huonon tien ja ohuen ilman takia (huonolla kunnolla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa).
Emme päässeet Solang Pass:iin vaan muutimme suunnitelmaa lennossa ja palasimme takaisin ensimmäisestä mahdollisesta paikasta. Kaksi ja puoli tuntia ylös ja vartissa alas.
No, maisemat oli upeat ja oppiipa olemaan hieman nöyrempi vuoria kohtaan kun ne seuraavan kerran koettaa haastaa maastopyörällä.

Mervin lepohetki.

Juhon lepohetki.

Kadut oli aikoinaan suunniteltu hevosille ja liikenneruuhkat sen mukaisia

Havukuusimetsästä ei olisi luullut löytyvän apinoita.

Vuoristossa temppeleitä on joka kylässä. Torvien ja rumpujen säestyksellä pyhiä patsaita kuljetetaan temppelistä toiseen. Tämä on myöskin pelkästään miesten hommaa.  

Patsaana toimi tällä kertaa yhdeksän kullattua päätä.

Taustalla kioski josta voi vuokrata itselleen talvihaalarit. Mallisto 80-luvulta.

Hengähdystauko

Old Manalin katukuvaa. Köyhän backpack:erit majoittuivat täällä (me).

Uutta ja vanhaa sekaisin + Mervi.

Naapurin mies oli tekaissut rappuset yläkertaan kätevästi kivistä.

Mervi polulla matkalla kotiinpäin.

Vuorten huipulta sulava lumi sai aikaan kauniita vesiputouksia.

Kasoliin verrattuna Manali on täysin turismin valtaama paikka. Kaikki oli kalliimpaa ja patikoimaankin olisi pitänyt mennä oppaan kanssa. Huonon sään ja vuoristossa olevan lumitilanteen vuoksi (tiet tukossa) päätimme jättää Kasmirin väliin ja suunnata kohti etelää.

By the way:

Manali on myös ensimmäinen paikka maailmalla missä meidät on heitettu ulos kirjakaupasta kun katsoimme karttoja liian kauan. "Best things in life don't come for free" omistaja tokaisi.

Rashol, Graham & Khir Ganga

Oleellinen osa Parvati Valley:tä on vaeltaa lähistöllä sijaitseviin pikkukyliin ja viettää niissä muutamia päiviä. Ensimmäiseksi vierailimme Rashol nimisessä kylässä, jonne pääsi noin kolmen tunnin kiipeämisellä. Emme kuitenkaan jääneet yöksi vaan palasimme takaisin Kasol:iin. Seuraavana oli vuorossa Graham niminen vuoristokylä minne kiipesi neljässä tunnissa. Vietimme yön Home stay:ssa ja maksoimme majoituksesta 1,20 € yhteensä. Seuraavina päivinä lepäsimme ja törmäsimme Norjalaiseen kaverukseen johonka olimme tutustuneet Andaman saarilla. Päätimme yhteistuumin seuraavaksi siirtyä Khir Ganga nimisen paikkaan, joka on kuuluisa kuumista lähteistään, sekä siitä että itse Shiva oli viettänyt siellä 3000 vuotta meditoiden.  Tunti bussissa istumista ja olimme pääseet reitin alkuun, joka sijaitsi Barshanissa. Barshanista oli noin neljän tunnin kiipeäminen Khir Ghangalle. Khir Gangalla oli myös sattumoisin Rainbow Gathering.  Tänä vuonna talvi oli kuitenkin kestänyt tavallista pidempään ja koska lämpötilat olivat alhaisia niin moni oli jättänyt tulematta. Kaiken kaikkiaan RG järjestäjät olivat odottaneet paikalle noin 50 - 100 kävijää, mutta paikalla oli noin 20 ihmistä. Toisaalta nämä tilaisuudet kestävät useita viikkoja, joten lisää väkeä oli odotettavissa paikalle. Vietimme Khir Gangalla pari päivää kylpien ja lähimaastoa tutkistellen. Kolmantena päivänä lähdimme kohti Tosh nimistä kylää, mutta meidän kartassamme olevaa tietä/polkua ei ollut enää olemassa joten palasimme Kasol:iin.

Maisemaa

Mervin lepohetki

Tavaroiden pakkausta ennen Kasoliin lähtöä. Taustalla

Norjalainen ystävämme Knut

Veden lämpötila oli lähellä 40 C° ja taustalla siinsivät lumihuippuiset vuoret.

Pesupaikalla oli myös hyvä pestä likapyykit.

Wc oli hieman rujonpuolinen, mutta toimi paremmin kuin junan vessa.

Majapaikkamme sisälsi tandoori uunin, joka oli todella

käytännöllinen sillä lämpötila öisin laski lähelle nollaa.

Tupamme ulkoapäin. Katto ei täysin pitänyt vettä, mutta

Tandoori pelasti.

Polttopuut eivät kuuluneet majoituksen hintaan, joten

Savottaan mentiin yhteis pohjoismaalaisin voimin.